Hjuuuuu!!!! Täällä ollaan :)

Voi jehna. Aika hurjat pari päivää on nyt takana. Alkaen paniikinomaisesta pakkaamisesta ja siivoamisesta (mulle tuli alivuokralaiset täks ajaks, säästän ihan hulluna rahaa mut toisaalta piti siivota...) tähän hetkeen kun saatiin nää blogit tulille, meininki on ollut melko hektistä. Lähdettiin toissapäivänä Ninan luo Vantaalle yhtä matkaa Eevan ja Ollin kanssa. Yllättävää kyllä, VR oli ryssinyt jälleen, ja jo alkumatka aiheutti satunnaista ärtymystä ja sydämentykytyksiä.

Lähtöpärinöissä lentokentällä

Vantaalle kun päästiin niin ohjelmassa oli nuorten MM-lätkävoiton katsastaminen ja hekumointi ennen unetonta yötä (en saanut nukuttua lainkaan) ja aikaista lähtöä lentokentälle. Kentällä kaikki meni ihan fine, ei ollut sen kummempia ongelmia ja pääsimme silmät ristissä hortoilemaan Köpiksen lentokentän idylliin. Siellä törmäsimmekin yllättäen tuoreisiin kultamitalisteihin, tai itse asiassa tytöt törmäsivät ja minä nukuin, koska väsymys sai minusta vallan.

Enää ei hymyilyttänyt

 Kultaisista tunnelmista oli aika siirtyä jälleen yläilmoihin. Edellisen lennon nyhjötin koneen vihoviimeisessä nurkassa, mutta tällä kertaa oli tilaa- ja matkaseuraa! Tutustuin ihan melko jännittävään persoonaan lennon aikana, suomen-kanadan-irlantilaiseen Harriin, joka oli ollut katsomassa junnuleijonia Malmössa. Juttelimme sitten siinä aluksi lätkästä mutta pian Harri rupesi antamaan varsin kullanarvoisia neuvoja Irlantiin ja Corkiin liittyen.

Köpiksen töpselinaamat iloisina

Erittäin töyssyisen laskeutumisen jälkeen pääsimme vihdoin Irlannin maaperälle. Harri asuu Ollin ja Ninan asuinkaupungin naapurikunnassa, joten hän opasti heitä kentältä eteenpäin, mutta saimmepa mekin Eevuskan kans oman oppaan. Kentällä safkaillessamme tutustuimme tamperelaiseen Millaan, joka opiskelee psykologiaa Corkin yliopistossa. Milla jelppi meidät oikeaan bussiin ja oli seurana pitkällä ja pimeällä bussimatkalla joka vihdoin johti meidät tänne Corkin hellään huomaan.

Noin 17h matkustusrumban jälkeen olimme vihdoin siis päässeet päämääräämme, tänne hostelliin. Brú Bar on paikan nimi, paikka on muuten ihan jepa mutta tuo itse huone on aika karmea. Ihan kiva olisi mahtua kääntymäänkin... Sijainti on kuitenkin jepa, samoin alakerran kapakka, jossa on joka ilta tarjolla livemusiikkia.

Tänään kun herättiin niin väsytti aivan helvetisti. Aamupalan jälkeen otin pienet nokoset samalla kun Eeva etsi meille asuntoja (prioriteetit...) Lähdimme tutustumaan kaupunkiin mielessämmi kaksi tavoitetta, hommata puhelinliittymät ja etsiä mahdollista kämppää. Tavoitteet onnistuivat loistavasti, löysimme sekä liittymät, että kämpän! Huraa!

Liittymässä on rajaton netti, pääsee feisbuukkaamaan ja tägäämään hirveesti kuvia ja hästäkkäämään ja kaikkee hyödyllistä. Kämppä on viiden huoneen solu, josta saamme oman huoneen jossa on suihku ja vessa ja toivottavasti sitä tilaa kääntyäkin. Siellä on vissiin paljon ulkomaalaisia joten voi tulla mielenkiintoisia ihmiskontakteja, odotan innolla!

Eipä mulla muuta tältä erää, tossa parin päivän edestä settiä. Huomenna varmaan kuvaillaan paikkoja vähän että näätte minkä näköstä täällä oikein on (vinkki: ihan on kivan näköistä seutua). Nyt voisi vaan rötväillä ja syyä karkkia ja kattoo jonkun leffan tän loppuillan ajan. Voi pojat oon kyllä aikas onnellinen tästä miten hyvin asiat nyt lutviutu kaiken sen alun säätämisen ja epätoivon ja takaiskujen jälkeen:)

Cheers, Alex