Dublinissakin tuli käytyä!

 Kävin tossa Ollin ja Nönnö-Ninan kanssa Dublinissa pari päivää viettämässä. Kokemus oli ristiriitainen. Aina on kiva matkustaa ja nähdä uusia paikkoja, toi Dublin vaan oli odotuksiin nähden vähän pettymys. Oli niin pieni otanta ettei mitään kovinkaan vakavaa arviota voi laittaa mutta tuli tuota nyt jonkun verran nähtyä. Kohokohta oli riksakyyti hotellille varsin vauhdikkaan yön päätteeksi (nauroin koko matkan). Tai oikeastaan kaikkein parasta oli DANGER ZONE!!! Kuin voi olla että Ollin kanssa sattuu olemaan yksi insidejuttu sarjasta jota molemmat seurataan (Archer. Maailman paras televisiosarja) niin satutaan baariin jossa mies ja kitara- esityksessä tulee juurikin tuo danger zone. Voi juku! 

Tää oli nerokas. Keskustassa tommone hullun kokone stödö. Helppo oli suunnistaa ton avulla!

Puuttuu vaan isot puhuvat päät

meidän hostelli ja migreeni minuutissa

Tissit mainittu. Tiesittekö että kun ihmiset koskettelee patsaita niin hiljalleen sen näkee koska ihon rasvat tms syövyttää kiveä/metallia sillai et siihen jää vaaleempi kohta. Mihinköhän tota on kosketeltu?

Tää oli mun suosikki näistä

Tervetuloa Hervantaan.

"ja sit- tää on huikee idea- siinä vois olla semmone lasinen torni joka vähä niinku kaatuu siihen! Kuin huikeeta hei?!? "
-arkkitehti

Mutta niin, Dublin. Arkkitehtuuri on yhdistelmä helvetin rumia moderneja lasihirvityksiä, Kouvostoliiton mieleen tuovia betonimöhkäleitä ja sitten ihan todella hienoja vanhoja kivitaloja yms perussettiä täällä. Paikoitellen toi todella vahvasti mieleen Half Life 2- pelistä tutut dystopistiset maisemat. Trust And Obey. Obeystä tuli mieleen että löytyi hirmusasti kivoja vaatteita, se oli sentään positiivista. Positiivista taas ei ollut yleinen hintataso, ihan järkyttävän kallis kaupunki. Aikalailla sama juttu kun Suomessa Helsingin kanssa. Melkoisen hintava baarikierros tuli kun on sen 7e per tuopponen.

Se mistä tykkäsin Dublinissa oli katutaide. Hirmuisan paljon kivoja graffiteja oli ympäriinsä. Meh likes.
Toinen juttu oli se että oli sopivasti iso kaupunki, joen pohjois- ja eteläpuoli oli melkoisen erilaiset ja kun koko päivän siellä kävelsi ynpyrää niin tuntui kyllä et olisi ollut ihan eri kaupungissa.
Joo. Ei tosta Dublinista nyt hirveesti jääny mitään sanottavaa. Tulin kipeeks, oli karmee darra ja joku idiootti kauhukakara heitti mua mandariinilla päähän. Kivvoo:D

Taidetta.

.....................................................................

Sit vielä joo muutama offtopic. Lätkää on ollut todella tuskasta koittaa kattoo täällä koska Yle Areena ei toimi täällä ja kaikki kivat internetstreamit on puurosia ja pätkii. Lisäks kautta Irlannin on huonompi netti ku esim Lapissa. Hilpeetä. Suomi- Cänädä katottii siellä Wexfordissa Sky&Groundissa. Huippua oli tuolla Dublinissa päästä ekaa kertaa baariin kattomaan lätkää, finaalin vika erä ja kapakka täynnä kanadalaisia jotka yhdessä laulaa ja hurraa. Huraa! 

ruotsimatsin kisakatsomo

Täällä kahvilassa toimii nykyää myös ravintola. Yks texasilaisnainen joka on ollut promoamassa portugaliksi laulavaa suomalaista hc-punkbändiä Meksikossa pitää sitä. Suht huikee persoona. Se on sellanen raakaruokarafla, olin siellä avajaisissa ja koko paikka oli yhtäkkiä täynnä hippejä. Rastaa ja hamppua riitti. Oli hämyä ku ekaa kertaa oli täynnä ihmisiä ja puheensorinaa tää paikka. Se ruoka oli tosi hyvää, semmosta paputofuavokadorisottoriisimössöjuttua. 

Oli hyvvöö

Ollaan tutustuttu yhteen Ginger-Joeen. Huippu jätkä, tänää mennään sen luo kattoo Game of Thronesia. Mielettömän iloinen, sosiaalinen ja muikea äijä. Ekaa kertaa kun olin sen luona niin nauraa kikateltiin kolmestaan varmaan joku puol tuntia putkeen. Ihana kun on päässyt tutustumaan niin moneen mahtavaan tyyppiin täällä:)
ei mul muuta, cheers ja oi! vaan kaikille, piis än laaav
-alex

Wexford, muthafucka

14.-17. käytiin Wexfordissa. Oli tähän mennessä huikein juttu täällä Irlannissa, ihan mielettömän mahtava paikka. Ihmiset oli ihan huikeita, maisemat kauniita ja maailman paras pubi, The Sky & The Ground. Koitan tähän nyt vähän tiivistää mitä kaikkea siellä tehtiin. Jotenkin hassusti taas jäänyt tää blogin kirjoittelu...

kuvattuna: maailman paras pubi

Perjantaina päästiin Cliven kyydillä Waterfordiin asti, eli siihen ihan viereen. Oli jännä olla ekaa kertaa auton kyydissä täällä, kun on tuo vääränpuoleinen liikenne. Hämmentävää. Täällä on muuten teissä keskiviivan kohalla semmoset valot, näkee pimeessä ajaa melko paljon paremmin. Millon Suomeen? Se onkin sit ainut parempi tieturvallisuusjuttu täällä. Tiet on kapeita ja mutkasia ja ihmiset ajaa kovaa. On paljon mielenkiintosempaa kyl toisaalta ku pitää keskittyä vähän enempi ku noihin pohjosen kiihdytyssuoriin. 

Wexfordissa sitten onnistuttiin jäämään bussiin niin että ajettiin koko kylän läpi. Bussikuski pudotti meit sit yhelle hotellille ja sieltä sit taksilla B&B-paikkaan. Hyvä alku! Ei muuten kertaakaan kyetty heräämään ajoissa aamupalalle et hyvin käytetty sekin tilaisuus:)

Hotellilta mentiin sitten sinne Skaippariin. Eeva oli hehkuttanut sitä noin kuukauden verran joten mulla oli aika kovat odotukset. Täytyy sanoo että ei kyllä turhaan hehkuttanut, ihan mielettömän hieno paikka. Samaan aikaan pieni ja tunnelmallinen mut kuitenki helvetisti tilaa. Monta eri aluetta joissa hengailla.

Tykkäsin melkoisesti myös sisustuksesta

Tässä vaiheessa vois todeta jo että minähän en siis juo kaljaa, se on pahaa. Ajattelin että täällä Irlannissa ois varmaan todella hyvä siiderikulttuuri, vähän ku Englannissa. Vitut. Täällä on yleensä 1-2 eri siideriä tarjolla. Bulmers alkaa tulla korvista ulos jo. Hieno homma kumminkin että on miljoonia eri merkkejä kaljaa. Hirmu ilonen oon kaikkien puolesta. Juu u. 

Sillä ei ole mitään väliä. Pelkästään tää teki siitä jo mun suosikkipubin. 

Eeva tunsi etukäteen Wexfordista porukkaa, Rickyn ja Paulin. Ricky on nuorisotyöntekijä, abaut viiskymppinen todella rento ja mukava, sydämellinen ukkeli. Hirmu paljon tykkäsin. Paul taas on ihan huikee tyyppi, abaut 30v elokuvaihminen ja musiikin ystävä. Paul on ehkä vieraanvaraisin ihminen keneen oon tutustunut, oon tosi ilonen että pääsin tutustumaan heihin molempiin. Seuraavana päivänä tutustuttiin vielä Rickyn vaimoon Avriliin ja heidän ystäväänsä Andyyn.

 Ekana päivänä Skyissa tavattiin Ricky ja Paul. Vietettiin mukava ilta ja lähdettiin sitten Eevan kanssa Paulille jatkoille. Oli ihan mahtavaa, mulla klikkasi hyvin yhteen heti Paulin kans koska leffat ja musiikki on aiheet joista voin jauhaa loputtomiin. Oli tosi mukavaa, tykkäsin:)

Seuraavana päivänä käytiin eka shoppailemassa, ostin rumia sukkia. Oli kivaa.
Iltapäivällä Paul käytti meitä läheisellä biitsillä. Oli ihan uskomattoman näköistä, myrskyn jälkeen ranta oli aika rajussa kunnossa. Rantaviivaa riitti loputtomiin.

Oli tota lääniä.

 Ihan rannan vieressä oli luonnonsuojelualue jossa oli kerrassaan mahtava metsä, voi veljet. Satujen taikametsä. Puut oli ihan valtavia, kävyt kans.

Satumainen metsä

Satumainen käpy.

Siellä sit käpöteltiin aikamme ja lähdettiin Rickyn luo iltapäiväteelle. Avril on sokea, ja heillä on kaksi opaskoiraa, eläköitynyt ja nykyinen, yksi pikkukoira, kissa ja papukaija. Siellä sitten oltiin minä, Eeva, Paul, Ricky, Avril, Andy, elukat, ja lopuksi vielä eräs heidän ystävänsä vauvoineen. Oli melkoista.
Oli todella mielenkiintoista seurata sokean arkea. Avrililla ei ollut mitään ongelmaa liikkua talossa, eikä muutenkaan ja usein koko asiaa ei edes huomannut. Mahtava nainen huikealla asenteella, ei voi muuta sanoa.

Sunnuntain vietimme jälleen tutustuen paikkoihin Paulin avulla. Hän näytti paikkoja jotka olivat vähän korvessa joten emme todellakaan olisi ilman häntä sinne löytäneet. Kävimme eräällä näköalakukkulalla josta näki kauas. 

Sieltä näki ainakin koko maailman

Siinä juurella oli myös todella karun näköinen lampi jonne ihmiset ovat vuosia dumpanneet kaikkea jätettä kemikaalitynnyreistä lähtien. Ei erityisemmin näkynyt elämää siellä.

Autoja sen sijaan oli useampikin!

Sama lampi, eri kuvakulmasta vaan. Yhtä paljon jätettä kuvassa silti.

Kävimme vielä Rickyn ja kumppaneiden kanssa kävelyllä Johnstownin linnan alueilla. Siellä oli mm riikinkukkoja, valtavia puita ja todellakin se linna. Oli aika mainiot maisemat. 

Haamulinna ja pönöttäjien kosto

tyhmä kana

Kohtalaisen kokoinen puu

Ricky, Avril, Nana, Eeva, mie, Andy. Paul kameran takana. Meidän takana jorpakko ja joku mitätön hökkeli.

Alunperin olimme suunnitelleet lähtevämme sunnuntai-iltana. Paul kuitenkin tarjosi luotaan majapaikkaa joten punkkasimme vielä yhden yön hänen luonaan. Katsoimme Father Ted- nimistä irlantilaista komediasarjaa useamman jakson verran, oli melko hauskaa. Juteltiin myös mm sisällissodasta ja pedofiliaskandaaleista katolisen kirkon piirissä. Wexfordissakin oli ollut muutama tapaus, katoliset poikakoulut ovat vähän turhan usein pitäneet sisällä karmeita salaisuuksia.
Sisällisodasta oli myös todella mielenkiintoista puhua. Irlannin historia on äärimmäisen väkivaltainen, ja käytännössä koko 1900-luku oli erinäistä sotaa, sisällissotaa tai kahakkaa. Todella karuja juttuja, parhaiten jäi mieleen kun Paul kertoi kuinka IRA muutaman kerran käytti siviilejä pohjoisrajan sotilaiden pommitukseen. Heitä kiristettiin perheiden uhkailulla, jos ei aja rajalle tai jos ilmiantaa itsensä niin perhe tapetaan. Ihan uskomaton tilanne, olla autossa, tietää että kohta räjähtää ja joutuu itse osallistumaan ihmisten tappamiseen, mutta jos kertoo jollekin niin oma perhe kuolee. Tuo oli kuitenkin jo niin överihirveää touhua että IRAkin piti sitä vähän turhan epäinhimillisenä (no shit? ). Kuitenkin tuo toikoon esimerkkinä millaista täällä oli vielä 1970-80-luvulla. Noita traumoja ei myöskään ole käsitelty mitenkään tarpeeksi ja esim itsemurhaluvut ovat melkosen korkeat täällä.

Seuraavana päivänä käytiin vielä kiertämässä parit viikinkiaikaset linnoitukset ja muuta pientä. Parasta oli kuitenkin kun käytiin Rickyn ja Avrilin työpaikalla. He työskentelevät lastensuojelun tarpeessa olevien lasten ja nuorten kanssa, ikään kuin iltapäiväkerhossa jossa lapset ja nuoret pääsevät tekemään läksynsä ja syömään turvallisessa ympäristössä. Oli todella mukavaa jutskailla muksujen kanssa, opetettiin suomalaisia eläimiä ja näytettiin googlesta kuvia poroista, suomenpystykorvista sun muista. Lapset olivat todella innoissaan, varsinkin kun opetimme suomenkielisiä sanoja. Hirmu hyvä mieli tuli tuosta. Sitten pitikin palata takaisin Corkiin, plääh. 

There be Vikings! 

Kaiken kaikkiaan oli kyllä paras juttu tähän mennessä ja muutenkin parhaita viikonloppuja mun elämässä. IHANATA!!!!
-Alex

Tulvia & muuta mukavaa

Jösses! Kuten Suomenkin medioissa, esim ylellä, on ilmeisesti tuotu esille, niin täällä Corkissa on tosissaan tulvinut jonkin verran.

"jonkun verran"

Täällä oli jo pari pienempää tulvaa mitä me ei oltu edes huomattu, koska oli tulvinut vaan aamuyöstä. Tiistaina kuitenkin tuli sitten ihan kunnon tulvavaroitukset. No tulvahan oli pakko nähdä, ei meillä vaan tämmöistä kotikonnuilla koskaan tapahdu!

Voi harmi

Lähdettiin sitten illasta kaupungille käppäilemään ja näky oli jotenkin absurdin venetsialainen. Joki tulvi kaduille kohtalaista tahtia ja katuja oli suljettu.

Ettei näin kävisi.

Ilmeisesti ei ole ihan jokapäiväistä juttua paikallisillekaan, sen verta paljon oli porukkaa kameroiden kanssa kuvaamassa tulvaa. Päätettiin sitten että mennään keskustan toiselle pääkauppakadulle Oliver Plunkett Streetille. Ihan vaan koska tämä. Plunkett oli vielä ihan semiok kunnossa joten päätimme mennä yksille venailemaan josko tulva pahenisi.

Paikallisetkin ottaa kuvia, hurjaa!

Kun päästiin kapakasta ulos ja takaisin kotikatuamme Rutland Streetiä kohti oli näky jo melko surrealistinen. Kahlasimme jääkylmässä vedessä hyvän tovin ennen kun pääsimme lähiristeykseen johon oli muodostunut kunnon joki. Virta oli sen verran kova että meinasi jalat lähteä alta, muistutti paljon joen ylityksiä, joita lapin vaelluksella teimme viime kesänä. Ainut vaan että ympärillä on liikennevaloja ja pitserioita.

Joki

Rutland Streetille kun pääsimme niin ensinnäkin joku valopää oli yrittänyt väkisin ajaa taksilla vielä siitä kun kaikki toivo oli jo mennyt. Taksi oli aivan veden vallassa ja täynnä vettä sisältäkin. Kannatti yrittää väkisin!

Great success!!

Kadulla meitä odotti myös sankarivastaanotto. Kämppämme on tällainen opiskelijavaihtaritmssolu, ja kaikki olivat kerääntyneet ikkunoihin seuraamaan tulvaa. Sieltä he sitten kovin huutelivat ja hurrasivat kun kahlattiin haaroja myöten siellä jääkylmässä vedessä.
Tässä vaiheessa kummallakaan ei ollut enää tuntoa jaloissa, joten looginen askel olikin lähteä uimareissulle. Eeva oli aivan innoissaan ja minä vilukissana lievän kauhun vallassa (mutta pakkohan se oli koska örrr örr ör. miehinen kunnia jne muut nolot syyt, once in a lifetime hei? ) Käytiin sitten kahdesti uimakierroksella siinä omalta kotiovelta. Oli kylmää.

Siitä se vasta riemu repesikin. Italiaanot ja ranskalaiset eivät pystyneet käsittämään yli-inhimillisen jumalaisia taikavoimiamme joilla tuota jäätävää kylmyyttä siedimme. Saimme kahmalokaupalla ylistystä ja gloriaa, meininki suoraan jostain yläasteelta. "minäpäs uskallan tehdä tämän kieltämättä sangen typerän sankaritempun, oon kova jätkä". Joo o, ainakin nää tyypit muistaa meidät ja vahvistettiin suomistereotypioita (hullut suomalaiset), hieno iltapuhde!

Kunnia & Ylistys!

Tosta vähän vesirajaa. Huhhuh!

.

..............

Perjantaina olikin sitten vähän erilaista ohjelmaa. Savoy-teatterin backdoorklubilla piti olla megalomaaniset homokinkerit go go tanssijoineen ja vodkacannonein. Oli ihan hauskat kemut mutta ei siellä nyt niin hirveesti ollut porukkaa, vodkatykit olikin vesipyssyjä ja muutenkin oli lievä pettymys. Pääasia kuitenkin että oli hauskaa!

Ilmeestä näkee kuin hauskaa.

Oli jos jonkinmoista tyyppiä.

Tämmöstä viime viikolla.

Cheers, Alex