Wexford, muthafucka

14.-17. käytiin Wexfordissa. Oli tähän mennessä huikein juttu täällä Irlannissa, ihan mielettömän mahtava paikka. Ihmiset oli ihan huikeita, maisemat kauniita ja maailman paras pubi, The Sky & The Ground. Koitan tähän nyt vähän tiivistää mitä kaikkea siellä tehtiin. Jotenkin hassusti taas jäänyt tää blogin kirjoittelu...

kuvattuna: maailman paras pubi

Perjantaina päästiin Cliven kyydillä Waterfordiin asti, eli siihen ihan viereen. Oli jännä olla ekaa kertaa auton kyydissä täällä, kun on tuo vääränpuoleinen liikenne. Hämmentävää. Täällä on muuten teissä keskiviivan kohalla semmoset valot, näkee pimeessä ajaa melko paljon paremmin. Millon Suomeen? Se onkin sit ainut parempi tieturvallisuusjuttu täällä. Tiet on kapeita ja mutkasia ja ihmiset ajaa kovaa. On paljon mielenkiintosempaa kyl toisaalta ku pitää keskittyä vähän enempi ku noihin pohjosen kiihdytyssuoriin. 

Wexfordissa sitten onnistuttiin jäämään bussiin niin että ajettiin koko kylän läpi. Bussikuski pudotti meit sit yhelle hotellille ja sieltä sit taksilla B&B-paikkaan. Hyvä alku! Ei muuten kertaakaan kyetty heräämään ajoissa aamupalalle et hyvin käytetty sekin tilaisuus:)

Hotellilta mentiin sitten sinne Skaippariin. Eeva oli hehkuttanut sitä noin kuukauden verran joten mulla oli aika kovat odotukset. Täytyy sanoo että ei kyllä turhaan hehkuttanut, ihan mielettömän hieno paikka. Samaan aikaan pieni ja tunnelmallinen mut kuitenki helvetisti tilaa. Monta eri aluetta joissa hengailla.

Tykkäsin melkoisesti myös sisustuksesta

Tässä vaiheessa vois todeta jo että minähän en siis juo kaljaa, se on pahaa. Ajattelin että täällä Irlannissa ois varmaan todella hyvä siiderikulttuuri, vähän ku Englannissa. Vitut. Täällä on yleensä 1-2 eri siideriä tarjolla. Bulmers alkaa tulla korvista ulos jo. Hieno homma kumminkin että on miljoonia eri merkkejä kaljaa. Hirmu ilonen oon kaikkien puolesta. Juu u. 

Sillä ei ole mitään väliä. Pelkästään tää teki siitä jo mun suosikkipubin. 

Eeva tunsi etukäteen Wexfordista porukkaa, Rickyn ja Paulin. Ricky on nuorisotyöntekijä, abaut viiskymppinen todella rento ja mukava, sydämellinen ukkeli. Hirmu paljon tykkäsin. Paul taas on ihan huikee tyyppi, abaut 30v elokuvaihminen ja musiikin ystävä. Paul on ehkä vieraanvaraisin ihminen keneen oon tutustunut, oon tosi ilonen että pääsin tutustumaan heihin molempiin. Seuraavana päivänä tutustuttiin vielä Rickyn vaimoon Avriliin ja heidän ystäväänsä Andyyn.

 Ekana päivänä Skyissa tavattiin Ricky ja Paul. Vietettiin mukava ilta ja lähdettiin sitten Eevan kanssa Paulille jatkoille. Oli ihan mahtavaa, mulla klikkasi hyvin yhteen heti Paulin kans koska leffat ja musiikki on aiheet joista voin jauhaa loputtomiin. Oli tosi mukavaa, tykkäsin:)

Seuraavana päivänä käytiin eka shoppailemassa, ostin rumia sukkia. Oli kivaa.
Iltapäivällä Paul käytti meitä läheisellä biitsillä. Oli ihan uskomattoman näköistä, myrskyn jälkeen ranta oli aika rajussa kunnossa. Rantaviivaa riitti loputtomiin.

Oli tota lääniä.

 Ihan rannan vieressä oli luonnonsuojelualue jossa oli kerrassaan mahtava metsä, voi veljet. Satujen taikametsä. Puut oli ihan valtavia, kävyt kans.

Satumainen metsä

Satumainen käpy.

Siellä sit käpöteltiin aikamme ja lähdettiin Rickyn luo iltapäiväteelle. Avril on sokea, ja heillä on kaksi opaskoiraa, eläköitynyt ja nykyinen, yksi pikkukoira, kissa ja papukaija. Siellä sitten oltiin minä, Eeva, Paul, Ricky, Avril, Andy, elukat, ja lopuksi vielä eräs heidän ystävänsä vauvoineen. Oli melkoista.
Oli todella mielenkiintoista seurata sokean arkea. Avrililla ei ollut mitään ongelmaa liikkua talossa, eikä muutenkaan ja usein koko asiaa ei edes huomannut. Mahtava nainen huikealla asenteella, ei voi muuta sanoa.

Sunnuntain vietimme jälleen tutustuen paikkoihin Paulin avulla. Hän näytti paikkoja jotka olivat vähän korvessa joten emme todellakaan olisi ilman häntä sinne löytäneet. Kävimme eräällä näköalakukkulalla josta näki kauas. 

Sieltä näki ainakin koko maailman

Siinä juurella oli myös todella karun näköinen lampi jonne ihmiset ovat vuosia dumpanneet kaikkea jätettä kemikaalitynnyreistä lähtien. Ei erityisemmin näkynyt elämää siellä.

Autoja sen sijaan oli useampikin!

Sama lampi, eri kuvakulmasta vaan. Yhtä paljon jätettä kuvassa silti.

Kävimme vielä Rickyn ja kumppaneiden kanssa kävelyllä Johnstownin linnan alueilla. Siellä oli mm riikinkukkoja, valtavia puita ja todellakin se linna. Oli aika mainiot maisemat. 

Haamulinna ja pönöttäjien kosto

tyhmä kana

Kohtalaisen kokoinen puu

Ricky, Avril, Nana, Eeva, mie, Andy. Paul kameran takana. Meidän takana jorpakko ja joku mitätön hökkeli.

Alunperin olimme suunnitelleet lähtevämme sunnuntai-iltana. Paul kuitenkin tarjosi luotaan majapaikkaa joten punkkasimme vielä yhden yön hänen luonaan. Katsoimme Father Ted- nimistä irlantilaista komediasarjaa useamman jakson verran, oli melko hauskaa. Juteltiin myös mm sisällissodasta ja pedofiliaskandaaleista katolisen kirkon piirissä. Wexfordissakin oli ollut muutama tapaus, katoliset poikakoulut ovat vähän turhan usein pitäneet sisällä karmeita salaisuuksia.
Sisällisodasta oli myös todella mielenkiintoista puhua. Irlannin historia on äärimmäisen väkivaltainen, ja käytännössä koko 1900-luku oli erinäistä sotaa, sisällissotaa tai kahakkaa. Todella karuja juttuja, parhaiten jäi mieleen kun Paul kertoi kuinka IRA muutaman kerran käytti siviilejä pohjoisrajan sotilaiden pommitukseen. Heitä kiristettiin perheiden uhkailulla, jos ei aja rajalle tai jos ilmiantaa itsensä niin perhe tapetaan. Ihan uskomaton tilanne, olla autossa, tietää että kohta räjähtää ja joutuu itse osallistumaan ihmisten tappamiseen, mutta jos kertoo jollekin niin oma perhe kuolee. Tuo oli kuitenkin jo niin överihirveää touhua että IRAkin piti sitä vähän turhan epäinhimillisenä (no shit? ). Kuitenkin tuo toikoon esimerkkinä millaista täällä oli vielä 1970-80-luvulla. Noita traumoja ei myöskään ole käsitelty mitenkään tarpeeksi ja esim itsemurhaluvut ovat melkosen korkeat täällä.

Seuraavana päivänä käytiin vielä kiertämässä parit viikinkiaikaset linnoitukset ja muuta pientä. Parasta oli kuitenkin kun käytiin Rickyn ja Avrilin työpaikalla. He työskentelevät lastensuojelun tarpeessa olevien lasten ja nuorten kanssa, ikään kuin iltapäiväkerhossa jossa lapset ja nuoret pääsevät tekemään läksynsä ja syömään turvallisessa ympäristössä. Oli todella mukavaa jutskailla muksujen kanssa, opetettiin suomalaisia eläimiä ja näytettiin googlesta kuvia poroista, suomenpystykorvista sun muista. Lapset olivat todella innoissaan, varsinkin kun opetimme suomenkielisiä sanoja. Hirmu hyvä mieli tuli tuosta. Sitten pitikin palata takaisin Corkiin, plääh. 

There be Vikings! 

Kaiken kaikkiaan oli kyllä paras juttu tähän mennessä ja muutenkin parhaita viikonloppuja mun elämässä. IHANATA!!!!
-Alex